Entisajan pyykkipäevä

Meillä Hakasuon koululaesilla oli perjantaena 23.8. pyykkipäevä. Emännät Sylvi, Liisa, Irma, Paula, Tuula ja Sirkka-Liisa oli jo oamusta lämmittänneet meille pyykkipaa’assa vettä Mustolanlahen rannalla.

Me oli otettu kottoa joku likapyykkivoate, joka meijän piti pestä. Ensin emännät näötti, miten homma tapahtuu. Likaset pyykit oli ollu liossa yön yli. Sitten laetettiin vetteen mäntysuopoa ja alettiin hangata joko käsin nyrkkie vasten tae pyykkilauvalla.

Lakanat ja muut valakopyykit laetettiin sen jälkeen issoon rautaseen pyykkipattaan, joka höyrysi nuotion peällä. Siinä niitä keitettiin ja korennolla vähän hämmennettiin.

Kun pyykit oli kiehunneet, ne nosteltiin korennoella saaveihin, jossa oli kylymää järvivettä. Niissä ne huuhottiin kolome kertaa eri veissä ja aena välillä väennettiin kuiviksi, että saeppuovesi lähti niistä tarkkaan poes. Lippeätä me ei käötetty niin kun ennen vanahaan, koska se on melekosta myrkkyö, kuulemma ”lasten surma ja vaatteijen turma”.

Pestiinhän mehi omat tuojut vaatteet pyykkilauvalla tai nyrkkipyykillä pesuvajeissa. Sitten järvessä rannalla huuheltiin ja lopuksi ripustettiin narulle pyykkipoijilla kiinni laettaen kuivummaan. Kylläpä tuuli niitä ilosesti kuivata hulumutti.

Ennen ne pesi kaekki pyykit näen käsin kesällä rannalla ja kylymemmällä talavella navetan karjakeittiössä tae saunan muuripaa’assa. Pyykkipäevä oli kerran viikossa tae harvemminkin. Melekosta työtä! Että semmonen oli meijän pyykkipäevä. 

Kainuun radion juttu pyykkipäivästä

Teksti  Kaisa Toivonen
Kuvat  Tarja Karppinen

Melalahdessa siistittiin niittyä talkoovoimin

Melalahdessa on rakennettu tänäkin vuonna pystyaitaa myös talkoilla.

Tervoa, raotoa ja rosvoja Hakasuon myllyllä 21.7.2013

Hakasuon seuvun kyläyhistys pisti kesäjuhlat pystyyn myllyllä. Seä oli vähän hilikulla sattaa, mutta onneksi vettä alako ripsie vasta loppupuolella. Ville toevotti porukan aluksi tervetulleiksi mukkaan ja selevitti vähän ohjelmata. Justeerin poijat soettivat ja Mikko laolo lupsakkoa mussikkie aena välistä. 

Takkulan Hannu Rysselistä oli tullunna vieraaksi ja puhhuo lotratti koko ylleisölle.

Ja ne Villen kanssa paljastivat semmosen vanahojen sanojen seinän Myllypirtin eteläseinällä. Siihen oli pelastettu 14 vanahoa sannoa, joeta ei enneä juuri käötetä. Karppisen Ossi oli tehny kommeat sanaloatat. 

Siinä sitä ihmisten kanssa arvuuteltiin sanoja, mitähän nuo mahtanevat tarkottoa, ja aeka moni joutu arvaelemmaan, kun ei tietäny. 

Mylläri Raemolta sae ostoa ohrajaohoa sekä ohra- ja kaoraryynie, jotka oli jaohettu Hakasuon omassa myllyssä.

Emännät oli keittäny toas hyvveä ohrapuuroa myllyssä jaohetuista suurimoesta ja puuro taesi kaekki tehä kaoppasa. Teuvolla oli paistettuja muikkuja ja kyläyhistyksellä savumuikkuja, jotta näläkä ei peässy yllättämmään. 

Myllykahvilassa palaveltiin kahvin- ja munkinnäläkäsiä.

Vielä se Joakko keksi, että laetettaan Hannun kanssa heinät tuuterolle, niin kun teällä oli tapana ennen vanahaan tehä. 

Kalantutkimuslaetokselle peäsi myös käömään, kuka halusi nähä, mitä sitä siellä tehhään.  Että tämmöstä jottae oli joutilaella kesäsenä sunnuntaena Hakasuon maesemissa. 

Teksti : Kaisa Toivonen

Kuvat : Kaisa Toivonen

Heinäntekoa perinteisti

Vaarankylän Purolan pellolle kokoontui entisajan työtä pelkäämätön joukko kyläläisiä ja asiasta kiinnostuneita "heinän tekoon". Vajaan puolen hehtaarin pelto saatiin ripeästi seipäälle. Työn lomassa juttu ja ajatukset lensivät 70-luvun tuolle puolen, kun itse kukin muisteli niityllä oloa. Purolasta lähtöisin olevat kuvailivat muille, kuinka savusauna lämpesi tien toisella puolella odottaen hikistä heinäväkeä lempeään löylyynsä. Ja kuinka viereisestä metsiköstä välillä käytiin syömässä mustikoita ja lakkoja. Kahvit ja ruuat olivat tässä kotipellolla lähellä. Ja kuinka kauemmas niitylle otettiin kahvipannu mukaan ja kahvit kiehautettiin nuotiolla.

Tätäkin heinäväkeä odotti sauna, mutta se oli Vaarantalolla ja villasukan sisällä lämpimänä kuljetetut kahvitkin saatiin nauttia heinäseipään juuressa rusinapullan kera urakan päätteeksi.

Terv. Terttu

Pystyaitatalkoot Melalahdessa

Pystyaitaa tehtiin Melalahdessa perinteisin keinoin.

Pertinpihan luontopolulla

Melalahden luontopolku kuljetti meitä Seppo Härkösen opastuksella menneitten aikojen ihmisten aherruksen jäljillä. Saimme nähdä ja kuulla ihmisen vaikutuksesta luontoon ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistyöstä tässä maisemassa.

Pertinpiha huokuu 50-luvun henkeä

Kartsilouhoksella

Pertinpihan kaivo - tuulahdus menneisyydestä

Tulen, ihmisten ja kotieläinten muovaamaa perinnemaisemaa

Melalahden juhannusjuhlat

Lauluntekijän ajatus …” juhlat kun Jussin päivän on, silloin taas tarkenee…” kävi toteen tämänkesäisissä Melalahden juhannusjuhlissa. Aattoaamun kolea ja sateinen sää muuttui kuin taikaiskusta aurinkoisen lämpimäksi, kauneimmaksi mahdolliseksi juhannussääksi juuri ennen juhlan alkua. Niinpä runsaat sata rantaan tullutta juhlijaa sai nauttia leppoisasta yhdessäolosta aurinkoisessa säässä.

Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Janne Raunio toivotti juhlijat tervetulleiksi. Paltamon seurakunnan kappalainen Marjatta Leinonen piti perinteisen alkuhartauden ja kanttori Natalia Novikovan johdolla laulettiin suvivirren lisäksi Vanhoja tuttuja lauluja


Lasten nurkkauksessa kävi säpinä, kun sormivärit ja katuliidut saatiin käyttöön. Monenväristen maalausten lisäksi syntyi mielikuvituksellisia olioita kivistä. Jonoa pääsi syntymään myös poniratsastuspaikalla. Illan aikana ehti moni pieni juhannusjuhlija saada ikimuistoisen ratsastuskokemuksen lupsakan Kaapo ponin satulassa.


Kylän naiset ovat jo vuosikymmeniä hankkinet uinti- ja teatteriretkikassaan rahaa arvanmyynnillä. Myös nyt kävi arvat hyvin kauppansa ja kakut ja villasukat kuin saunavastatkin vaihtoivat omistajaa tiuhaan tahtiin.

Nälkäkään ei päässyt juhlijoita yllättämään, sillä Kuisman loman muurinpohjaletut ja kahvit pisteltiin hyvää tahtia parempiin suihin. Osuuskunta Tervasilta esittäytyi myös yleisölle myymällä kylmiä juomia ja vuoraamalla makkaratikkuja. Tokihan tikun nokkaan samalla vuokralla sai makkarankin.


Illan kruunasi tietysti juhannuskokko. Tämänvuotinen kokkomestari Osmo onnistui tehtävässään erinomaisesti, joka tietää ilman muuta sitä, että myös tulevina juhannuksina kokon rakentaminen ja sytytys voidaan antaa turvallisin mielin hänen tehtäväkseen.

Seppo Härkönen