Entisajan pyykkipäevä

Meillä Hakasuon koululaesilla oli perjantaena 23.8. pyykkipäevä. Emännät Sylvi, Liisa, Irma, Paula, Tuula ja Sirkka-Liisa oli jo oamusta lämmittänneet meille pyykkipaa’assa vettä Mustolanlahen rannalla.

Me oli otettu kottoa joku likapyykkivoate, joka meijän piti pestä. Ensin emännät näötti, miten homma tapahtuu. Likaset pyykit oli ollu liossa yön yli. Sitten laetettiin vetteen mäntysuopoa ja alettiin hangata joko käsin nyrkkie vasten tae pyykkilauvalla.

Lakanat ja muut valakopyykit laetettiin sen jälkeen issoon rautaseen pyykkipattaan, joka höyrysi nuotion peällä. Siinä niitä keitettiin ja korennolla vähän hämmennettiin.

Kun pyykit oli kiehunneet, ne nosteltiin korennoella saaveihin, jossa oli kylymää järvivettä. Niissä ne huuhottiin kolome kertaa eri veissä ja aena välillä väennettiin kuiviksi, että saeppuovesi lähti niistä tarkkaan poes. Lippeätä me ei käötetty niin kun ennen vanahaan, koska se on melekosta myrkkyö, kuulemma ”lasten surma ja vaatteijen turma”.

Pestiinhän mehi omat tuojut vaatteet pyykkilauvalla tai nyrkkipyykillä pesuvajeissa. Sitten järvessä rannalla huuheltiin ja lopuksi ripustettiin narulle pyykkipoijilla kiinni laettaen kuivummaan. Kylläpä tuuli niitä ilosesti kuivata hulumutti.

Ennen ne pesi kaekki pyykit näen käsin kesällä rannalla ja kylymemmällä talavella navetan karjakeittiössä tae saunan muuripaa’assa. Pyykkipäevä oli kerran viikossa tae harvemminkin. Melekosta työtä! Että semmonen oli meijän pyykkipäevä. 

Kainuun radion juttu pyykkipäivästä

Teksti  Kaisa Toivonen
Kuvat  Tarja Karppinen